Toinen testi

Niin se tällä hetkellä näyttää, että sisälläni kasvaa ihmisen alku. Laskeskelin tuossa jo aikaisemmin, että viime kuukautisista laskettuna nyt olisi menossa viikko 5+6. Jonka mukaan laskettuaika olisi 13.06.2014.
Tänään tein toisen testin, jonka tulos näytti, että tärppäys on tapahtunut:

Eli senkin mukaan mennään +5 viikolla..

Tämä koko tilanne tuntuu niin oudolle. Samalla niin ihanalle.
Tällä hetkellä en osaa ajatella oikein mitään muuta. Mieheni vaan nauraa minulle, kun puheen aiheeni keskittyvät pääsääntöisesti vain ja ainoastaan yhteen aiheeseen. Eilen kaivoin jopa kaapista riisinjyvän, näyttääkseni, että tämän kokoinen se nyt on :D

Yritin soittaa tänäön äityisneuvolaan, mutta siellä oli puhelinvastaaja että juuri tänään ei ole ketään paikalla. Joten huomenna uusi yritys. Saisi sieltäkin sitten varmistuksen asiaan :)

Itselläni on haaveissa, että osaisin pitää suuni kiinni vielä ihan lähimmille ystäville kuukauden päivät. Itselläni on vaikeinta olla juuri luutaman hyvän ystävän seurassa joille tulee jaettua kaikki. Nyt joutuu koko ajan varomaan sanomisiaan ja se ahdistaa. Olisi mahtavaa jos osaisimme pitää suumme supussa perheillemme jouluun asti, koska olisi niin paljon hyviä ideoita paljastaa raskaus juuri silloin heille :) Katsotaan miten käy. Miehenvanhemmilla olisi ainakin mahtavat juhlapyhät tänä vuonna, koska juhannuksena mieheni sisko kertoi odottavansa vauvaa ja jos me onnistuttaisiin kertomaan vasta jouluna. Huisia!! :)

Kaksi viivaa!!

Tänäänn maanantaina 14.10.2013 oli se päivä kun raskaustestiin tuli kaksi viivaa. Ne viivat laittoi tämän naisen hymyilemään leveää hymyä. Nauramaan ja soittamaan miehelleen heti.

Olen tehnyt kaksi testiä jo aikaisemmin. E-pillereitten lopettamisen myötä minulla tuli kahdet kuukautiset suht säännöllisesti, mutta kolmansiin tuli väliä 46päivää, joten ennen kolmansia tein kaksi testiä. Eka siinä vaiheessa kun olivat vajaan viikon myöhässä ja toisen kun olivat jo yli kaksi viikkoa myöhässä. Mutta sitten ne puolukkapäivät alkoivat, ja olo oli hieman haikea. Nyt  neljännellä kerralla en tiennyt odottaisinko normaalia 28 päivän kiertoa vai 46 päivän kiertoa, joten viimeiseen asti olen odottanut että milloin alkaa. Sovittiin miehen kanssa että testin tekisin vasta sitten kun tuo 46 päivän kierto olisi ylittynyt, mutta eilen illalla aloin jo miettimään niin paljon asiaa, ja huomasin nännieni olevan aika herkät joten päätin olla omatoiminen ja testata aamulla. Ja niin sitä näyttöön napsahti kaksi viivaa. En eka meinannut uskoa sitä, mutta niin ne siinä vain olivat.Otin kuvan, ja lähetin miehelleni. No hän ei suurempia vastaillut kun töissä oli ja töistä tullessakin oli hieman puulla päähän lyöty. Illan aikana kävin ostamassa vielä testin, mistä näkisi hedelmöityksen ajankohdan, mutta siinä korostetaan että testi tulee tehdä aamuvirtsasta. Itselläni on edessä kolme yötä, joten nyt mietityttää että tuleeko testi tehdä AAMUvirtsasta, vai heräämisen jälkeen. Joten päätin odottaa perjantaihin, että saisin sitten tehtyä sen ihan oikeasta aamupissistä :D

Nyt pitäisi vaan osata pitää pieni suuni kiinni vaikka olen intopiukeana. Mieskin oli sitä mieltä, että en osaa olla asiasta hiljaa, koska olen tämmönen lörppähuuli. Jos nyt osaisin edes jonkun aikaa :D

Ja on täällä tosiaan realiteetit tiedossa kaikista riskeistä ja muista näin alussa, mutta en osaa olla hymyilemättä ja intoa on vaikea puskea kainaloon. Jos jotain tapahtuu, niin sitten on aika itkeä, mutta siihen asti minä iloitsen :)

Rentoutumista arjesta

Perjantaina keksittiin miehen kanssa suunnata rentoutumaan koiran kera vesille. 

Käytiin eka narraamassa muutama ahven kyytiin, jonka jälkeen suunnattiin saareen

ruuan valmistukseen. Mukanamme oli telttatavarat ja ajatuksissa rentoutua luonnon

keskellä seuraava yö. Illalla nautittiin makkaraa, ahvenia ja leipää ruoaksi. 

Lisäksi nautittiin kauniista maisemista ja nuotiosta:

Ilta vaihtui yöksi ja suunnattiinkin teltan puolelle vasta puoli kolmen aikaan.

Aamulla nukuttikin sitten yli kymmenen. Koirakin malttoi nukkua hyvin teltassa,

vaikka vähän jänskätinkin että miten se malttaa luonnon äänien keskellä nukkua.

Lauantai aamuna aamupalaksi nautittiin aika hieno setti :) :

Kyllähän se ruoka raittiissa ulkoilmassa maistuukin ihan eri tavalla. 

Ja se mille kahvi nokipannusta maistuu, ai ai ai :)

Lauantai päivä vietettiinkin kokonaisuudessaan vesillä, vedessä ja appivanhempien rannalla.

Illalla lämmitettiin vielä appivanhempien rantasauna, ja illalla kymmenen jälkeen

suunnattiin tyyllä järvellä kotia kohti. Olipas rentouttava miniloma, ja tänään sitten suuntasinkin töihin.

Miksi?

Miksi aloitin bloggaamaan?

Minulla on ollut jo vuoden päivät blogi eri käyttäjällä, mutta halusin aloittaa blogin jossa voin puhua asiasta mikä on tällä hetkellä vielä hyshys asia. Toisella blogilla ei lukijoita montaa ole, mutta tiedän tuttujen ja läheisteni sitä lukevan. Itselläni on ajatus, että haaveen toteutuksen yrityksestä en puhuisi ympärillä oleville ihanille ihmisille. Koskaan ei voi tietää onnistuuko yritys koskaan, tai jos onnistuu niin miten kauan siihen menee. En halua että kaikki ympärillä olevat tarkkailevat minua ja kyselevät että joko?

Aluksi oli tarkoitus että tämä koko haaveen toteutus yritys jäisi minun ja puolisoni tietoisuuteen, mutta tänään sorruin. Kerroin yhdelle ystävälleni, joka odottaa itse vauvaa. Hänellä minun laskujen mukaan on alkamassa neljäs kuukausi. Minä olin ensimmäisten joukosta, joka sai tietää hänen raskaudestaan. Yrittämisestä jo tiesinkin, mutta onnistumisesta en ennenkuin osasin vahingossa kysyä oikeat kysymykset ja hän joutui paljastamaan salaisuutensa. Mutta ihana niin, olin tosi onnellinen heidän puolestaan! :)

Haluaisin kertoa tänne mielen myrskyistä yrittämisen ajalta, mahdollisesta onnistumisesta ja odottamisesta, sekä mahdollisesti kääröstä. Haluaisin, että minulla on jotain mistä kerrata ja lukea tätä kaikkea. Tätä elämänvaihetta. Olen maailman huonoin kirjoittamaan päiväkirjaa, mutta josko tämä näin onnistuisi jollain tavalla paremmin. Toivotaan!

Alku.

Olen lukenut odottamiseen, vauvoihin ja lapsiin keskittyviä blogeja jo pitkään.
En niinkään kovassa vauvakuumeessa tuskailun takia, vaan tutustuakseni nuorten naisten elämään,
mitä se on silloin kun yksi unelma heillä on käymässä tai on käynyt toteen. Minkälaista oma
elämäni toivottavasti joskus voisi olla.

Oma haaveilu kääröstä on alkanut jo joskus pienenä tyttönä, kun minusta tuli täti ensi kerran.
Tätitettäviä ja nyt jo kummitätitettäviä on vuosien aikana kertynyt lisää ja oma pienoisen käärön
haaveilut noussut pintaan aika ajoin. Ns.teiniaikoina seurustelin pitkään (reilu neljä vuotta) silloisen
poikaystäväni kanssa. Silloinkin haaveiluja oli, mutta olisiko se ollut jokin itsesuojeluvaisto joka ohjasi että tämä ei ole tervesuhde sellaista edes yrittää hankkia. Koitti ero ja uudelle paikkakunnalle muutto ja sitä myöten sinkkuvuosi. Silloinkin mukana elämässä oli isosti hyvän ystävän taaperoikäinen.  Vajaan vuoden sinkkuilun jälkeen elämään tuli mies, jonka kanssa asiat loksahti tosi hyvin paikoilleen. Suhteessa oltiin heti vakavissaan ja oli tunne että tämä on se ihminen joka on luultavasti vieressäni ihan jopa loppuun asti. Muutama kuukausi seurustelua, kun muutin jo väliaikaisesti toiselle paikkakunnalle ihanan miehen luo kesätöihin. Puoli vuotta, niin ostimme yhteisen kodin, johon itse muutin sitten vasta puolivuotta myöhemmin opiskelujen salliessa. Reilu kaksi vuotta menimme kihloihin ja nyt neljän yhteisen vuoden jälkeen olemme naimisissa.

Perheenlisäys on ollut parisuhteessamme puheenaihe koko sen keston ajan. Yhteisen kodin hankinnan jälkeen aloin jo haaveilemaan siitä yhteisestä kääröstä. Mieheni jarrutteli, että hoida koulu eka kunnialla loppuun. Koulun lopputtua työpaikan haku oli ensisijainen. Kun elämä oli kaikin osin jo täydellinen, jotta perheemme voisi yrittää kasvaa tuli sellainen olo, että miksi emme nauttisi vielä hetken kahdestaan olosta. Kahdestaan on kumminkin helpompi toteuttaa ykskaks ideoita, sekä matkustaa. Toteutimmekin häämatkana molempien haaveen päästä Yhdysvaltoihin. Sinne meno käärön kanssa ei olisi ollut mahdotonta, mutta matkan luonne olisi varmasti ollut erillainen. Nyt kun yhteisiä kahden keskeisiä vuosia on kerääntynyt jo reilu neljä päätimme juhannuksena kokkotulen ääressä, että nyt on meidän aika yrittää.
Ja että seuraavan viikon torstaina en enää jatkaisikaan e-pillereitten syömistä.

Nyt on haaveilusta siirrytty tekoihin. Nyt elätellään niitä toiveita!